Kuka voi tietää, kuka on ilmoittanut?

Ilmoittajan henkilöllisyys pysyy pienessä käsittelijäryhmässä

Ilmoittajan henkilöllisyys tunnetaan pääsääntöisesti vain sille, joka vastaanottaa ja käsittelee ilmoituksen: nimetylle virkamiehelle tai organisaation pienelle tiimille. Tämän piirin ulkopuolella henkilöllisyyttä ei jaeta — ei esimiehelle, ei kollegoille, ei henkilölle, josta ilmoitus koskee — ellei ilmoittaja ole sitä itse nimenomaisen suostumuksensa antanut tai ellei lain nojalla ole velvollisuutta tiedon jakamiseen, esimerkiksi rikostutkinnassa. Tämä salassapitovelvollisuus koskee kaikkia käsittelyyn osallistuvia henkilöitä, vaikka kyseinen henkilö ei olisikaan loppuvastuun kantaja.

Tämä periaate pätee sekä Alankomaissa että Saksassa, koska molemmat maat ovat panneet täytäntöön Euroopan paljastajien suojeludirektiiviin liittyvän lainsäädännön. Tälle suojalle annetun painoarvon painopiste vaihtelee käytännössä: Saksassa ilmoittajan henkilöllisyyden luottamuksellisuuden loukkaamisesta määrätään sakko lain itsensä mainitsemassa määrässä, yhtenä vakavammista loukkauksista rinnalla represaalien ja ilmoituksen estämisen kanssa. Alankomaissa Whistleblower Centerilla ei tällä hetkellä ole valtuutta määrätä sakkoja tästä, mutta ilmoittajan henkilöllisyyden suojelematta jättäminen on yksi kolmesta perusteesta, joille tulevalla sakkovaltuudella on varattu paikka.

Direktiivin 16 artikla velvoittaa salassapitoon

Salassapitovelvollisuus ilmoittajan henkilöllisyyden osalta johtuu direktiivin (EU) 2019/1937 16 artiklasta, joka Alankomaissa on kirjattu paljastajien suojelulakiin ja Saksassa Hinweisgeberschutzgesetziin. Molemmat lait seuraavat siten samaa Euroopan perustaa omalla valvontaa koskevan tulkinnallaan: Alankomaissa sakkovaltuus on vielä lainsäädäntövaiheessa, Saksassa salassapidon loukkaamisesta määrätty sakko on jo sisällytetty HinSchG § 40:een.