Koskeeko Saksan paljastajien suojelulainsäädäntö minun sijoitustani siellä?

Saksan toimipisteeseen sovelletaan Saksan lainsäädäntöä, ei Alankomaiden

Saksan toimipiste kuuluu useimmissa tapauksissa Saksan Hinweisgeberschutzgesetzin (HinSchG) piiriin, riippumatta siitä, mitä Alankomaissa on jo säännelty. Saksan laki käyttää samaa kynnystä kuin Alankomaiden ilmaisijain suojelua koskeva laki: kymmenen tai useamman työntekijän osalta velvollisuus perustaa sisäinen ilmoituskanava. Laskenta koskee Saksassa työskentelevien työntekijöiden määrää, ei koko organisaation yhteenlaskettua määrää maailmanlaajuisesti. Alankomaalainen työnantaja, jolla on viisikymmentä tai useampaa työntekijää käsittävä Saksan toimipiste, joutuu näin ollen kahden erillisen lain piiriin, jotka toimivat rinnakkain: Alankomaiden laki Alankomaiden osalle ja Saksan laki Saksan osalle.

Myös alle viisikymmentä työntekijää olevan kynnyksen alapuolella velvollisuus voi koskea, nimittäin rahoituspalveluita tarjoavien työnantajien, sijoitusyritykten sekä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen ehkäisyn osalta. Tämä on sama poikkeus kuin Alankomaiden laissa, tosin hieman eri sanamuodoin ilmaistuna. Saksan toimipiste, joka pysyy alle viisikymmentä työntekijää koskevassa rajoissa, ei siis automaattisesti vältä velvoitetta, jos toimipiste toimii yhdellä näistä sektoreista. Muussa suhteessa Saksan säännöstö noudattaa suurelta osin samaa rakennetta kuin Alankomaiden laki: vastaanottokuittaus ja määräaika tietojen toimittamiseksi arvioinnista, Betriebsratin rooli, joka vastaa Alankomaiden hallintoneuvostoa, ja oma ulkoinen ilmoituskohta Bundesamt für Justizissa.

Missä se on määritelty: HinSchG ja richtlijn (EU) 2019/1937 artikla 8

Saksan velvollisuus sisäisestä ilmoituskanavasta on määritelty Hinweisgeberschutzgesetzissa, kynnys ja sektoraalinen poikkeus löytyvät § 12 Abs. 3 HinSchG:sta. Tämä laki on Saksan implementaatio richtlijn (EU) 2019/1937 artiklan 8 sisällöstä, sama EU-direktiivi, joka on pohjana Alankomaiden ilmaisijain suojelua koskevalle laille — siksi nämä molemmat lait muistuttavat toisiaan niin paljon, vaikka kyseessä onkin kaksi erillistä kansallista lakia, joita sovelletaan kumpikin omalla alueellaan.