ilmoittaja ei ole tyytyväinen siihen, miten hänen ilmoituksensa on käsitelty, mitä sitten

Tyytymättömyys käsittelyyn ei ole umpikuja

Jos ilmoittaja ei ole samaa mieltä sisäisen ilmoituksen tuloksesta, se ei tarkoita, että asia olisi automaattisesti ohi — mutta se ei myöskään tarkoita, että ilmoittajalla ei olisi muita vaihtoehtoja. Sisäinen ilmoitusmenettely on tarkoitettu ilmoituksen tutkimiseen ja ilmoittajan informoimiseen siitä, mitä sille on tehty, kuten ilmoitetaan Whistleblower-suojelulain 2 artiklassa. Tämä palautteen antaminen on informointivelvollisuus arvioinnista ja seurannasta, ei päätös, johon voi tehdä sisäisen valituksen. Toisin sanoen: työnantaja selittää, mitä tutkittiin ja mihin johtopäätökseen päädyttiin, mutta ei ole velvollinen järjestämään erillistä muistutusmentelyä ilmoittajille, jotka eivät ole tästä samaa mieltä.

Mitä ilmoittaja voi tehdä, on ottaa askel ulospäin. Direktiivi (EU) 2019/1937 säätää sisäisen kanavan ohella myös ulkoisen ilmoituksen mahdollisuudesta, esimerkiksi asianomaisen viranomaisen kautta, kuten 10 ja 11 artiklan perusteella. Alankomaissa tämä on mahdollista esimerkiksi Whistleblower House -järjestön kautta. Tyytymättömyys sisäiseen käsittelyyn ei siis usein ole päätepiste vaan kehotus ilmoittajalle esitellä asia uudelleen muualla. Työnantajalle tämä ei muuta mitään siinä, mitä on jo sisäisesti dokumentoitu: kuinka sulkea ilmoituksen ja mitä dokumentoida pysyy huolellisina asiakirjat, vaikka ilmoittaja hakeutuisikin ulkoiselle taholle. On myös mahdollista, että ilmoittaja palaa kysymyksillä itse arvioinnista, mikä liittyy milloin minun on tiedotettava ilmoittajaa arvioinnista.

Mistä tämä johtuu: direktiivi ja laki vilpinpaljastajansuojelusta

Sisäinen tiedonantovelvollisuus seuraa Whistleblower-suojelulain 2 artiklasta ja direktiivin (EU) 2019/1937 9 artiklan palauteajasta, kun taas ulkoisen ilmoituksen mahdollisuus on määrätty saman direktiivin 10 ja 11 artiklassa ja sitä pannaan käytäntöön käytännössä Whistleblower House -järjestön kautta.