pitääkö minun avata ilmoituskanava myös asiakkaille ja toimittajille

Ulkoisten osapuolten mukaan ottaminen ei ole lakisääteinen vaatimus

Sisäisen ilmoituskanavan perustamisvelvollisuus koskee työntekijöitä, ei asiakkaita tai toimittajia. Whistleblower-suojelulain 2 artikla koskee työntekijöiden sisäistä ilmoitusmenettelyä, ja sama rajaus on direktiivin (EU) 2019/1937 9 artiklassa. Työnantaja, joka avaa ilmoituskanavan vain omalle henkilöstölleen, täyttää näin ollen lakisääteisen velvoitteen ytimen.

Se ei tarkoita, että ulkoisten osapuolten osallistaminen olisi epätavallista tai ei-toivottavaa. Jotkut organisaatiot päättävät antaa pääsyn kanavalle myös itsenäisille ammatinharjoittajille, harjoittelijoille, vuokratyöntekijöille tai jopa toimittajille, esimerkiksi siksi, että heillä on käytännössä samat väärinkäytösten riskit organisaatiossa. Tämä on organisaation oma valinta, ei lakisääteinen velvoite. Jos nämä ryhmät lisätään mukaan, on suositeltavaa, että se ilmaistaan selvästi ilmoitusmenettelyssä, jotta kaikille on selvää, keille kanavalle kannattaa turvautua ja mitä ilmoitukselle tapahtuu. Ilmoitusmenettelyn sisällöstä, riippumatta valitusta kohderyhmästä, on tietoa sivulla mitä whistleblower-sääntelyyn pitää sisältyä.

Miksi laki lähtee työntekijöistä

Sekä whistleblower-suojelulaki että sen taustalla oleva EU-direktiivi on laadittu työsuhteiden pohjalta: kyse on henkilöistä, jotka saavat työn yhteydessä tietää väärinkäytöksestä ja joiden on voitava ilmoittaa siitä organisaatiossa ilman kielteisiä seurauksia. Lain 2 artikla ja direktiivin 9 artikla asettavat sisäisen menettelyn tälle ryhmälle. Kysymykseen siitä, keille ilmoituksiin saadaan myöhemmin puuttua ja mikä rooli siihen kuuluu, on merkitystä sivulla kuka organisaatiossa saa käsitellä whistleblower-ilmoituksia , myös silloin kun ilmoittajien piiri on lain vaatimusta laajempi.