mitä täsmälleen on sisällytettävä ilmoituskanavaa koskevaan vuosikertomukseen

Vuosiraportin muoto ei ole lain mukaan määritetty

Vuosiraportin ilmoituksista ei ole määritetty vakiomuotoista sisällysluetteloa Lain ilmoittajien suojelusta tai siihen pohjautuvan direktiivin perusteella. Sen sijaan se, mikä on määritetty, on velvollisuus omaksua sisäinen ilmoitusmenetelmä selkeillä sopimuksilla ilmoitusten vastaanottamisesta ja käsittelystä — ja käytännössä vuosiraportti on tapa, jolla organisaatio osoittaa, että sitä menetelmää noudatetaan todella. Siksi tällaisen raportin sisältö koostuu yleensä lukumääristä, käsittelyajoista ja kuvauksesta siitä, miten kanava toimii, ilman että yksittäisiä ilmoituksia voidaan tunnistaa.

Käytännössä vuosiraportti sisältää elementtejä kuten: vastaanotettujen ilmoitusten määrä, jaottelu tyypin mukaan (väärinkäytös tai epäsopivainen käyttäytyminen), keskimääräinen aika vastaanottovahvistukseen ja asiapitoiseen palautteeseen sekä yleiskuva käsittelystä — esimerkiksi kuinka monta asiaa on ratkaistu ja kuinka monta on vielä käynnissä. Myös lyhyt katsaus mahdollisiin muutoksiin menetelmässä tai tiedonannossa työntekijöille sopii tähän. Niille, joiden on vielä laadittava itse ilmoitusmenetelmä, sen perusosat on kuvattu osoitteessa mitä ilmoittajien suojeluvaatimuksissa on oltava?; vuosiraportti on itse asiassa jälkikäteinen tilinpito siitä, miten sitä vaatimusta on käytännössä käytetty. Koska yrityksen rooli on tässä lain mukaan sidottu, on myös tavanomaista, että vuosiraportti jaetaan tai käsitellään neuvottelussa, jossa siihen aikaan oli hyväksytty ilmoitusmenetelmä.

Mistä tämä seuraa: direktiivin 9 artikla ja Lain ilmoittajien suojelusta 2 artikla

Direktiivin (EU) 2019/1937 9 artikla velvoittaa sisäisen ilmoituksen ja käsittelyn menetelmiin sekä huomioon ottamisen oikea-aikaisesta palautteesta ilmoittajalle. Lain ilmoittajien suojelusta 2 artikla tarkentaa tämän sisäisen ilmoitusmenetelmäksi, joka on työantajalla oltava ja jota on sovellettava. Kumpi määräys ei edellytä vuosiraporttia, jolla olisi määritetty sisältö; edellä kuvattu sisältö on siis tavanomainen täyttämistapa osoittamaan, että menetelmä toimii, ei lain mukaan määritetty tarkistusluettelo.